En ole jättänyt koskaan kovin epäselväksi, että 2010-alun trendigenre shoegaze ja kaikki muukin hissuttelu ei ole minun tuoppini kaljaa. En saa siitä mitään irti. Helisevistä kitaroista lähtee kivoja melodioita, mutta ne eivät kutkuta tai saa tuntemaan oloa epämukavaksi.
Siksi onkin kiva huomata, että hurjuudelle ja - anteeksi sanavalintani - munalle on vielä tilausta. Tyttöduo Deap Vally ei ole mikään The White Stripes, mutta paukuttaa silti musaansa sen verran wimmaisesti, että minua hymyilyttää. Ja provosointikin on kiva pikantti lisä keskellä generation wimp -aikakautta.
Tuskinpa Deap Vallyn ura kauaa kestää, mutta ihan sama. Annetaan ihmisten soittaa tyhmää musaa ja annetaan ihmisten diggailla. Joskus on ihan hyvä vain antaa mennä.
Nämäkin olisi kiva nähdä Suomessa, jopa jossain muualla kuin Flow'n lavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti