sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Stereo Soul Future


Kyllähän sitä näköjään sähköpostistakin voi löytää helmiä. Bostonilainen Stereo Soul Future laittoi promomeiliä meikäläiselle ja ukkojen puolesta se kannatti, koska minä tykkäsin heidän musiikista niin paljon, että haluan sitä teille jakaa.

Stereo Soul Future soittaa omiin korviini powerpopilta kuulostavaa musiikkia, jota he itse vertaavat Wilcoon, Spooniin ja Super Furry Animalsiin. Itse heittäisin vaikutealtaaseen mukaan myös The Posiesin ja Supergrassin. Tästä sopasta bändi luo tarttuvaa ja hilpeää poppia, joka ei välttämättä tee mitään uutta, mutta sen verran paljon biiseillä on jippoja, ettei tätä pelkäksi kierrätykseksi voi haukkua.

Bändi julkaisi vasta kolmannen levynsä Ghost in The Nightin kuuden vuoden tauon jälkeen. Niin kuin jo aiemmin totesin, bändin nimi ei soittanut mitään kelloja, joten aiemmat albumit Vital Signs ja Red Tree Music tuskin mitään hittejä olivat edes "piireissä". Se on harmi, koska Ghost In The Nightin perusteella tämä on niin valmis bändi kuin bändi voi vain olla. Soundissa on sopiva määrä klassisuutta ja ajattomuutta, sekä sitä silkkaa powerpopia. Kuunnelkaa vaikka If I..., Sunday Morning ja levyn "räyhäbiisi" Watching Circles.

Jos ajat olisivat toiset, niin voisin hyvin kuvitella Stereo Soul Futuren soivan Radio Helsingissä tehosyötöllä. Nyt bändin löytävät tai ovat löytämättä ne naavaparrat, jotka muistelevat The Posiesin 90-luvun Tavastian keikkoja kyynel silmässä ja käsi sydämellä. Näin hengissä powerpop on. Minä kumminkin tykkään todella paljon ja parasta olisi, jos joku muukin tästä bändistä innostuu.

Valitusvirren jälkeen laittakaa levy kuunteluun tuosta alta ja jos oikein avokätisiksi haluatte, niin Bandcampista levyn voi ostaa diginä tai 200 kappaleen rajoitettuna cd:nä. Soundcloudista löytyy myös muutamat näytteet edellisiltä levyiltä. Minä suosittelen, kuten varmaan on tullut jo todella selväksi.

 Ghost in the Night by Stereo Soul Future

---------------------------------

Ai niin, kuten Anna sanoisi. Minä kirjoittelen nykyisin myös Levy päivässä-blogiin. Avauskirjoitukseni on Noel Gallagherin soolosta, joten suosittelen suuntaamaan myös sinne. Jotain juttuja, mitä olen tänne ajatellut saattaa mennä sinne, mutta tuskinpa mitään suurta muutosta tulee. Ja noin muutenkin se on seuraamisen arvoinen blogi, vaikka itse sanonkin. Hopihopi siis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti