Tänä vuonna metallifanit ovat hieroneet silmiään ja kaivelleet korviaan kahden lievästi sanottuna yllättävän duon syntymisen myötä. Kornin ja Skrillexin sekä Metallican ja Lou Reedin yhteistyö on herättänyt keskustelua jo pitkään ja ihan syystä.
Korn tarpoi todella syvissä vesissä koko viime vuosikymmenen. Järkyttävän kallis ja myöhästellyt Untouchables floppasi ja sen jälkeen bändi on tehnyt toinen toistaan huonompia levyjä hukaten itsensä aivan totaalisesti. Yhteistyö Skrillexin kanssa kuulosti ennakkoon vanhan putken jatkumiselta. Get Up! oli vähän blaah, mutta toinen biisijulkistus tulevalta levyltä sen sijaan on parasta, mitä bändi on saanut aikaiseksi sitten Issuesin, ja siitä on aikaa todella kauan. Narcissistic Cannibal kuulostaa jopa yllättävän tuoreelta ja vihdoin siltä, että bändi tekee musiikkia vapautuneesti välittämättä menneisyyden taakoista ja Skrillexin trademarkwobblet sopivat biisiin yllättävän hyvin. Toimii jopa vanhalle fanille!
Loutallica tai Metallicamachinemusic, ihan kuinka tahansa Lulua haluaakaan haukkua on taas ehkä epäonnistunein yhteistyö musiikkihistoriassa ikinä. Ymmärrän kyllä, että Metallican jätkistä on varmaan todella uutta ja inspiroivaa, kun he pääsevät soittamaan Reedin kaltaisen avantgardistin kanssa, mutta kun kuuntelijasta tämä ei ole inspiroivaa, eikä edes miellyttävää. Ylipitkät biisit eivät etene mihinkään, Reed kuulostaa Abe Simpsonilta ja Metallica soittaa kuin jurrisissa jameissa. Levy kun kuulostaa kokonaisuudessaan vielä siltä, että Reedin ylijäämäjäpinät ja Metallican varastoista löytyneet jamittelut ollaan vain lyöty studiossa yhteen välittämättä sen kummemmin siitä, meneekö ajoitukset nappiin tai laulut nuottiin. Lopputulos on suurempi katastrofi kuin Chinese Democracy, joka on jo todella paljon sanottu.
Lulua voi kuunnella vielä jonkin aikaa Metallican sivuilta. Jos haluaa koko levyn kiteytettynä noin minuuttiin, niin kannattaa kuunnella Frustrationia suunnilleen kohdasta 2.30.
Kuuntelin tuossa kerran ja nyt toisen, tuota Loutallicaa siis. Kaikkia maailman oddseja vastaan Lulu yllätti jopa positiivisesti ja lähemmäs yksinomaan Loun ansiosta. Frustration jäi toistaiseksi parhaiten mieleen, typeryydessään hauskaa kuunneltavaa. Peruskouluaikaisen suosikkibändin Metallican edellistä levyä en oo vieläkään pystyny kuuntelemaan alusta loppuun edes yhtä kertaa kun on niin hirveää settiä. Eli siihen nähden on petrattu, levyn kuunteleminen alusta loppuun ei tehny edes tiukkaa huh
VastaaPoistaOlet varmaan ainoa maailmassa, kuka tuosta on pitänyt. :D Mun mielestä Lou kuulostaa aivan kamalalta koko levyn ja Metallicalla ei tunnu olevan mitään hajua, mitä niiden pitäis tehdä. Viihde syntyy lähinnä paskuuden hämmästelystä. Ehkä en vain tajua.
VastaaPoistaHahah, toi oli mahtavasti kirjoitettu tuosta Lou Reed / Metallicasta! Abe Simpson! Olen ihan samoilla linjoilla siinä, että homma on varmaan mennyt juuri niin että joidenkin valmiiden taustojen päälle on vaan heitetty Lou-sedän jorinoita ilman kummempia sävellyksellisiä suunnitelmia.
VastaaPoistaKiitos! Pakko laittaa linkki perään, koska en ole ainoa, jolle mielleyhtymä Abe Simpsonista horisemassa Metallican päälle on tullut mieleen. http://www.youtube.com/watch?v=PRPzElP_eSI
VastaaPoista