perjantai 9. syyskuuta 2011

Cover-levyt - uhka vai mahdollisuus?

Aika harvalta tuskin jäi viime kuussa huomaamatta, että suomalaiset Astrid Swan ja The Valkyrians julkaisivat cover-levyt. Monet tuntuivat olevan innoissaankin kummankin ehkä hivenen yllättävästä vedosta, mutta itse olin skeptisempi. Miksi omalla materiaalilla hyvää jälkeä tehnyttä aktia lähtevät kajoamaan muiden artistien tuotantoon? Eihän tästä voisi seurata mitään hyvää. Väärässä olin.


Olen Astrid Swanin kolmen vuoden takaisen Spartan Picnicin suuri fani. Hits (Pavement For Girls) on ihan eri maata. Siinä missä Spartan Picnic kurottelee vähän joka suuntaan ja kuulostaa todella isolta, on Hits taas todella vähäeleinen levy. Se kuulostaa juuri siltä, että se on soitettu olohuoneessa rumpukoneen ja syntikan kanssa. Yleensä tällainen lähestymistapa saisi minut juoksemaan kauas pois levyn ääreltä, mutta Swanin Pavement-versiointeja kuuntelee hyvin mieluusti.

Cover-uhriksi joutunut Pavement on itselleni nimeä lukuun ottamatta täysi tuntemattomuus. Coveroitavat kappaleet eivät siis soita minulla mitään kelloja, joka on ehkä ihan hyvä juttu. Nyt leyn biiseihin voi keskittyä muutenkin kuin vertailemalla niitä alkuperäisiin. Kenties pitäisi Pavementiinkin tutustua, koska Swanin käsittelyssä biisit kuulostavat oikein hyviltä. Kivoja melodioita ja näppäriä koukkuja, mutta silti levy ei ihan täysin minua kietonut pauloihinsa. Kun levyn laittaa soimaan, niin sitä kuuntelee kyllä mieluusti, mutta ei levyn pariin tule silti usein palattua, eikä biiseistä mikään ole tarttunut kunnolla päähäni. Ihan jees siis, mutta ei mielestäni mitään sen enempää.


Mutta mites sitten toi The Valkyrians. Bändi on tehnyt hemmetin tiukkaa skata jo parin levyn verran ja tokihan levyillä on ollut covereitakin mukana, mutta kokonainen cover-levy tuntui vähän turhan Eläkeläisiltä, varsinkin kun biisivalinnatkin ovat 70-80-luvun post-punk-klassikoita. Onneksi Punkrocksteady! on muutakin kuin klassikoiden muuttamista helpoimman kautta ska-humpaksi. The Valkyrians on pyrkinyt tuomaan myös jotain omaa vanhoihin klassikoihin ja on siinä onnistunutkin mainiosti.

Vaikka The Valkyriansilla on bilebändin maine, niin cover-versioissa on yllättävänkin rauhallisia vetoja. Hurjempia rypistyksiä ei ole kuin muutama, mikä on hyvä veto. Pelkkä ska-kaahaminen olisikin tylsää. Onneksi The Valkyrians on myös pyrkinyt tekemään biiseistä täysin oman kuuloisia, säilyttäen kumminkin alkuperäisistä biiseistä tietyt koukut. Silti tässä on vähän sama ongelma kuin Eläkeläisillä, kuinka voin ottaa tosissaan ska-versioita puhkikuluneista klassikoista, jotka eivät kumminkaan lopulta ole mitään muuta kuin vain ihan kivoja covereita? Onhan näillekin toki paikkansa, mutta silti vähän jättää toivomisen varaa, kun valkyyrit ovat tehneet todella timanttisia biisejä ominkin voimin.

 Disorder by The Valkyrians

 Heart Of Glass by The Valkyrians

Loppukaneetti: mahdollisuus osaavissa käsissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti