lauantai 6. elokuuta 2011

Ghostpoet


Mercury-ehdokkuudet jaettiin jo ajat sitten ja palkintokin taidettiin jo puheista ja veikkauksista päätellen antaa ennakkoon PJ Harveylle. Ei niistä sitten sen enempää. Ihan odotetut ehdokkaat tulivat, vaikka Wild Beastsin puuttuminen harmittaa täälläkin päässä. Löytyi ehdokkuuksista yksi helmikin, joka on mennyt oman tutkani ohi aiemmin todella komeasti. Ghostpoet, missä piilossa olet ollut?

Ghostpoet on coventrylainen räppäri, jonka vaikutelistalla on ties sun mitä ja vielä vähän lisää. Mies itse kuulostaa vähän jumittavammalta Roots Manuvalta, mutta taustat leijailevat ja vääntelehtivät jossain trip hopin, ambientin, minimaaliteknon ja dubstepin äänimaailmoissa. Tämä tuo levylle hieman häiriintyneen ja kylmän tunnelman, joka tosin nappaa mukaansa välittömästi.

Mistä miehen riimit sitten on tehty? Epävarmuudesta ja itseinhosta. Ghostpoet ei säästele itseään yhtään ja pitääkin sanoa, että räpit ja taustat sopivat yhteen aivan täydellisesti. On myös todella virkistävää kuulla brittiräppäriä, joka ei tee grimea tai apinoi The Streetsiä. Ghostpoet kuulostaa riittävästi esikuviltaan tuoden kumminkin virkistävästi uutta mukanaan.

Vaikka kyseessä on herran debyytti, niin nyt jo voi sanoa Ghostpoetin olevan muutakin kuin pelkkä lupaus. Debyytti on vakuuttava näyttö taidoista ja näkemyksestä, jolla parhaimmillaan laitetaan järkyttävässä tilassa oleva brittirap-skene kunnon kuosiin. Mercurylle tuskin mies yltää Dizzee Rascalin tavoin, mutta tulevaisuudessa Ghostpoet tuskin myy sieluaan Tiestolle ja Calvin Harrisille. Tsekkailkaahan Spotifysta, jos vaikka uppoisi.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti