lauantai 4. joulukuuta 2010

School Of Seven Bells

Alunperin tämän postauksen piti käsitellä My Chemical Romancen uusinta epookkia, mutta kun Echoes jo hoiti homman ns. himaan, niin totean sen vain olevan kaikkien kehujen arvoinen levy. Vuoden parhaiden listalla nähdään. Onneksi kirjastolöydöistä sai lisää kirjoitettavaa Tokimonstan lisäksi.


School Of Seven Bells sai alkunsa, kun identtiset Dehezan kaksossiskot Alejandra ja Claudia tapasivat Benjamin Curtisin kolme vuotta sitten. Claudia on sittemmin jo yhtyeestä eronnut ja nykyisin yhtye kulkeekin duona. Yhtye on julkaissut kaksi levyä, joista pari vuotta sitten ilmestynyt debyytti oli kokeellisempaa kenkiin tuijottelua. Käsittelemäni alkusyksystä kauppojen hyllyille ilmestynyt toinen levy "Disconnect From Desire" on taas kasarihenkistä elektropoppia, johon on hieman unipoppia sekoitettu myös mukaan.



Disconnect From Desire alkaa pelottavan hämyisesti, mutta pistää poppivaihteen lähes heti onneksi päälle. Vaikka elektropoppiin tulee lähes väistämättä liitettyä tanssittavuus yhdeksi adjektiiviksi, niin School Of Seven Bells ei pistä heilumaan vastustamattomasti kuin ajoittain. Pää kyllä nytkyy ja se on hyvä merkki. M83:n mestariteos Saturdays = Youth on ehkä lähin vertailukohde, mikä itselle tulee mieleen. Samassa hengessä kun liikutaan Disconnectillakin.





School Of Seven Bellsin viehätys on ehkä juuri siinä, että nykypäivänä niin suosittu utuisuus on yhdistetty älyttömän hyvin tuotettuun elektropoppaukseen. Biisitkään eivät toista itseään levyn aikana, vaan jokaisesta kappaleesta löytää jonkun pienen jipon, mikä nostaa oman arvonsa korkealle. Tarttuvammat kappaleet ja enemmän fiilistelyyn keskittyvät biisit sekoittuvat oivaksi kokonaisuudeksi, joka on helposti vuoden parhaimmistoa. Suosittelen suurella lämmöllä ja niin ovat syksyllä suositelleet myös Hesari, Desibeli ja Pitchfork. En liiku huonossa seurassa, ikinä.

Tästä päästäänkin listailuun. Pari leffajuttua tulee varmaankin vielä, ennen kuin aloitan listailun ilosanoman. Kirjoitin School Of Seven Bellsistä senkin takia, että vaikka tällä olisi loistavat saumat nousta listailuihini, niin löin listat lukkoon jo ajat sitten levyjen puolelta, joten tyydytään vain hehkutukseen. Tiedän, että se Daft Punkin levy on vielä tulossa, mutta se on vain soundtrack, joten otan riskin, enkä edes usko sen nousevan kärkikahinoihin, vaikka kyseistä yhtyettä jumaloinkin. Vuoden parhaat levyt ovat siis ainakin tulossa listailuna, ehkä biisitkin ja vielä vähän pohdin sitä, että listaanko vuoden parhaat leffat ja millä perusteilla. Toiveita listoista saa myös esittää, koska listailu on kivaa ja vuoden lopussa saa mahtavan tekosyyn listanörtteilyyn!

Kuva täältä.

3 kommenttia:

  1. Ihan hauskan kuulosta musaa tääkin! Tokimonsta maistuu myös.


    MCR:stä sen verran että taisin löytää yhden suosikkibändin lisää. Intouduin nyt kuuntelemaan Black Paraden kun se aikoinaan tuli ohitettua. Life On the Murder Scenen singlet aikoinaan vakuutti kun kuuntelin, ihme ettei ole tullut kuunneltua sitäkään silti.


    Mitäs pidät coldplayn joulubiisistä? Killerssin vastaavassa on ehkä vähäse sulattelua ensin, mut toi coldplayn toimii heti!


    - Golden Platitudes

    VastaaPoista
  2. En tiedä mikä aivopieru tapahtus, mut tarkotin tietenkin Three Cheers for Sweet Revengeä enkä Life on Murder Sceneä...


    - Golden Platitudes

    VastaaPoista
  3. Black Paradea on tullut melkein pelkästään tullut kuunneltua MCR:ltä. Aiemmillakin on hyviä biisejä, mutta "skenepisteiden" menetyksen takia ei niitä uskalla diggailla. :P

    Joulubiiseistä ei oikeastaan ole mitään sanomista. Coldplayn biisin kuuntelin kerran ja se oli aika lame. Killersin en edes ole kuunnellut, kun siitä ei ole paljoa hyvää oikein kukaan sanonut. Ehkä ne tulee tsekattua, kun joulun tulo konkretisoituu paremmin.

    VastaaPoista