Bloggaajat usein keskittyvät uuteen musiikkiin ja syystä. Vanhasta musiikista kun on yleensä sanottu jo kaikki sanottavan arvoinen. Silti otan puheeksi yhden kaikkien aikojen lempikappaleistani ja ehkä yhden kaikkien aikojen hienoimmista covereista. The Koobasin The First Cut Is The Deepest on ensimmäisestä kitarasoinnusta lähtien silkkaa täydellisyyttä.
The Koobas aloitti vuonna 1962 Liverpoolissa. Ura kesti tosin vain kuusi vuotta. Ensilevy tuli vasta hajoamisen jälkeen 1969. Pakolliset faktat olivat siinä. The Koobasin musiikissa on tiettyjä yhtäläisyyksiä The Beatlesiin ja samaan rakoon pojat yrittivätkin, mutta epäonnistuivat täysin.
First Cut Is The Deepest on siis alunperin Cat Stevensin esittämä kappale, jota on coveroinut Sheryl Crow, Anna Abreu, Rod Stewart ja The Koobasin kanssa samana vuonna P.P. Arnold, jonka versio löi listoilla The Koobasin.
Mikä tekee The Koobasin versiosta niin erinomaisen? Sen aivan käsittämätön psykedelia. Alun värisevä kitara ja bassosoolo, jotka virittävät kuulijan odottamaan jotain aivan muuta kuin basson ja herkän laulun värittämää balladia. Ennen kertsejä tuleva kitara- ja bassosoolo ovat myös jotain, mikä kielii todellisesta neroudesta. Biisissä on myös hieno kontrasti säkeistöjen herkkyyden ja kertosäkeen mahtipontisuuden välillä. Eihän tästä biisistä voi kuin tykätä!
Biisin voi löytää Rhinon julkaisemalta britti-garagea ja psykedeliaa 60-luvulta niputtavalta Nuggets II-boksilta ja The Koobasin ainoan levyn cd-version bonuksista.
Loppuun laitan vielä vertailun vuoksi Cat Stevensin folkahtavan alkuperäisversion ja P.P. Albertin souliin kurkottavan coverin, joka on kyllä ihan hieno, vaikka The Koobasin versio olisi ansainnut isomman suosion!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti