perjantai 5. maaliskuuta 2010

Keikalla: Florence + The Machine @ Tavastia 3.3.10

Ihanainen Florence Welch saapui yhtyeineen Suomeen ensimmäiselle keikalle toissapäivänä. Oma ennakkoasenteeni Florencea ja hänen yhtyettä kohtaan oli aika kylmä. Kesällä brittilehdet hypettivät Florencea älyttömällä tahdilla ja itse sain jutuista kuvan lähinnä tekotaiteellisesta popista, missä tyyli jälleen kerran on musiikin edellä. Olin ilokseni väärässä.

Missasin debyyttilevy Lungsin kesällä kokonaan, mutta nyt talven aikana sitä on tullut kuunneltua ihan kohtalaisesti. Levy on oikein hyvä mielestäni, joten keikkaa odottelin semi-innoissani. Lämppärinä oli suomalainen nais singer-songwriter Anastacia Mouna, jonka vartti Tavastian lavalla oli lähinnä vaivaannuttava. Biisit olivat tylsiä ja ylipitkiä ja itse Anastacia oli juuri niin stereotyyppinen singer-songwriter kuin vain voi jonkun kuvitella olevan. Alunperin lämppärinä piti olla brittiläinen shoegazing-bändi Sian Alice Group, mikä olisi ollut huomattavasti mielenkiintoisempi kokemus.

Puolta tuntia myöhemmin saapui Florence yhtyeineen lavalle ja ensimmäisenä biisinä tuli Howl, mikä herätti yleisön heti mukaansa. Alkuun Florence vaikutti olevan hieman varautunut lavalla, mutta parin biisin jälkeen nainen laittoi itsensä likoon täysin ja eläytyi kuin olisi viimeistä keikkaansa tekemässä. Muu bändi tyytyi olemaan taka-alalla, vaikka lavalla oli niinkin harvinainen soitin kuin harppu. Otto Talvion kanssa olen soittimesta eri mieltä. Ei se taustalle jäänyt. Hyvin se kuului.

Vaikka Florence + The Machinen debyytistä on alle vuosi, oli bändi lavalla itsevarma ja ammattimainen, mikä on mielestäni harvinaista noin uusille bändeille. Teknisiä ongelmia oli muutamaan otteeseen, kuten mikkipiuhan ja Florencen asun sekoittuminen toisiinsa, mutta ne eivät haitanneet bändiä yhtään ja tilanteet hoidettiin hyvällä huumorilla ohi. Muutenkin voisin lainata Pete2ndBestiä ja todeta myös sen, että vaikka bändin ja keulakuvan lavatoiminta on tarkoin harkittua showta, on se silti kotikutoisen oloista, eikä lainkaan snobahtavaa tai ylimielistä. Florence oli aivan kuin naapurintyttö lavalla, vaikka lavaelkeet kovin dramaattisia olivat asuineen ja kaikkineen. Keikka oli hyvin lämminhenkinen tämänkin vuoksi.

Last.fm:n puolella muutamat ovat valittaneet yleisön heikkoa osallistumista keikkaan, mistä itse olen eri mieltä. Nyt loppuunmyyty Tavastia oli yllättävänkin hyvin biiseissä ja menossa mukana. Yhteislaulua oli ja lopussa pogoukseen yllytys sai kaikki mukaan, eikä vain pelkästään eturiviä. Suomalainen yleisö on vain aina hieman nihkeää ja varsinkin arkisin sitä on vaikeaa saada liikkeelle. Florence + The Machine onnistui kumminkin erinomaisesti.

Keikka oli kokonaisuudessaan mielestäni oikein hyvä. Noin tuoreelta bändiltä erinomainen keikka, jossa ei näkynyt jännitys yhtään. Florence + The Machine vaikuttaa hyvin valmiilta paketilta levyn ja keikan perusteella. Toinen levy näyttää sen, mihin yhtye pystyy tulevaisuudessa. Jos on mahdollisuus lähteä Ruisrockiin, niin suosittelen tsekkaamaan bändin. Itsekin varmaan tsekkaan toistamiseen, jos vain osuvat samalle päivälle Belle & Sebastianin (!!!!!!!!!! VITTU PARASTA IKINÄ (ANTEEKSI KIROILUNI, MUTTA OLI PAKKO)) kanssa.


Lungs Spotifyssa

Kiss With A Fist, Drumming Song ja You've Got The Love videot

Muihin aiheisiin: Toinen viime vuoden julkaisu, joka jäi kanssa huomiotta ilmestyessään kesällä, mutta nyt lämmittää on Dirty Projectorsin Bitte Orca. Levy tuli kuunneltua ehkä kerran kesällä läpi ja todettua oudoksi, mutta nyt kun palasin sen pariin, oli fiilikset aivan erilaiset. Levy on erinomainen! Bändin tyyliä on vaikea kuvata, mutta vähän kuin Vampire Weekend, joka olisi käynyt taidekoulua ja innostuu tunkemaan biiseihin jopa eri genrejä. Levy on mielenkiintoinen ja antaa joka kuuntelulla jotain uutta, joten suosittelen tsekkaamaan sen vaikka tästä. Parhaimman kuvan bändin mielisairaudesta saa kappaleista Cannibal Resource ja Useful Chamber

 
Aiemmin olin jo laittanut linkin Gorillazin uuden levyn ennakkokuunteluun ja nyt kun se on tullut kuunneltua pariin otteeseen läpi, niin voin lyhyesti todeta levyn olevan mahtava. Palaan siihen kumminkin myöhemmin ja niin palaan I Walk The Linen uuteen levyyn Language Of The Lost, joka todella yllätti ja rajusti. Molemmista kumminkin myöhemmin lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti